tiistai 23. joulukuuta 2014

Tunnelmallista joulua! (arvonnan voittaja)



Nyt on aika kiireen lakata,
hymyhuulet ja onni sydämeen pakata.
Nauttia joulun antimista, makeista ja suolaisista.
 
Huomata hetken ilo, lihoa vähintään kilo.
Käsi ojentaa sitä tarvitsevalle,
 rakkaus kertoa rakkaudelle.

Kuunnella sydämellä, halata hellyydellä.
Tehdä onnelliseksi aikuinen ja pieni,
kätkeä villapaidan sisään joulumieli.

 

Enkelikorvikset voitti St.Brigitten. Onneksi olkoon! Otan sinuun yhteyttä joulun jälkeen.

Koristeltiinhan se piparkakkutalokin!



Tulin näin pikaisesti älämölöämään, että laukut on pakattu ja tänään kuudelta lähdetään ajelemaan Tampereelle joulun viettoon! Viimepäivät on kulunut hösätessä ja ajatellessa liikaa, pienen aikalohkaisun otti myös kyseinen piparkakkutalo! Hirveähän siitä tuli, mutta jospa joulun jälkeen maistuisi hyvältä! En oo koskaan ollut mikään piparkakkujen erikoiskoristelija, mutta minun mielestä lapsen kädenjälki on kaikista hienoin. Siltähän tuo nimittäin näyttää! Perusperiaate koristelussa oli että enempi on parempi, vaikka yleensä olenkin sitä mieltä, että vähempi on parempi. 

Niin hirveän kiukkustressin sai joulu lopulta aikaan, että aukaisin eilen kiukuspäissään viimeisetkin luukut joulukalenterista ja hyppäsin kalenterin päälle ja sen jälkeen vielä revin sen. Mie olen nyt valmis siis juhlimaan joulun pois ja aloittamaan uuden vuoden! Kuulostaa aggressiiviselta, mutta oikeastaan olen tosi helpottunut siitä, että minun puolesta tämä jouluhössötys saa jo loppua. Mutta annetaan joulumielen silti vielä sykkiä, eihän joulu ole vielä ohi!

Enkelikorvisten arvonta päättyy tosiaan tänä iltana, eli siihen voi vielä halukkaat osallistua! Huomenna palaan asiaan julkaisten arvonnan voittajan. Jos et ole vielä osallistunut arvontaan, niin klikkaa itsesi TÄNNE!

TOIVOTTAKAA MEILLE HYVÄÄ MATKAA!

IHANAA YKSI YÖTÄ JOULUUN ON-PÄIVÄÄ!

  

tiistai 16. joulukuuta 2014

JOULUARVONTA!




Mitäpä olisi blogi ilman jouluarvontaa? No varmasti ihan hyvä, mutta halusin hemmotella teitä lukijoita myös näin joulun alla! Koska kaikki haluaa varmasti vain hetitässänyt osallistua arvontaan, niin näin sen teet!

1. Liity blogin lukijaksi google-tilin kautta ja/tai tykkää blogin Facebook-sivuista. Kirjautuneena lukijana saat yhden arvan, Facebook-sivun tykkäyksestä toisen arvan. Eli arpoja voi olla max. 2kpl!
2. Kommentoi postauksen alle sähköpostiosoitteesi ja monellako arvalla osallistut.

Eli arpapalkintona on äitini tekemät enkelikorvakorut. Nuo on ihanat juurikin jouluun, mutta kukapa ei kaipaisi pientä suojelusenkeliä olkapäille ihan jokaisena vuodenaikana! Minä en ainakaan aio rajoittaa omieni käyttöä vain jouluun!

Arvontaan osallistuminen päättyy 23.12 klo 23.00, ja voittaja julkistetaan milloinkas muulloinkaan kuin jouluaattona. Arpaonnea kaikille!  ♥ 


"Ai sellainen jättimäinen huivi mitä rönsyää joka paikassa..."




...tuumasi portsari kun tämän joulun viimeisten pikkujoulujen jälkeen lähdin baarista, ja huomasin tuon ison, punaisen huivin puuttuvan takinhihasta. Olisin ollut hitusen pettynyt, jos kyseinen huivi olisi kadonnut lopullisesti. Sen saaminen ei ollut nimittäin mikään simppeli juttu, ja lopulta nappasin sen Tornion Cubukselta yhden tytön nenukin edestä. (Anteeksi!) Joskus jonkun kauniin eteen täytyy taistella, se oli nimittäin viimeinen huivi siellä, ja Rovaniemen Cubukselta ne oli jo aikoja sitten loppuunmyyty. Mulle tulee heti tonttuolo kun laitan tuon kaulaan! Mie tahon olla tonttu! Huivi saa aikaan ihmeitä!

Oikeastaan tulin kertomaan kuulumisia näiden maalaismaisten kuvien saattelemana. Oon yrittänyt nyt ekaa kertaa elämässä ennakoida! Ennakoida niin, että voin täysin stressittä lähteä 23.joulukuuta Tuomaksen töiden loputtua ajamaan Tampereelle. Tänä vuonna en jätä viimetinkaan mitään! Inhoan kiirettä ja liikaa asioiden pakkaantumista yhteen hetkeen, ja silti en ole vieläkään oppinut elämään niin ettei tällaisia tilanteita tulisi. Nooooh, jospa nyt onnistuisin!

Menen ehkä asioiden edelle, mutta olen alkanut jo hieman miettimään tammikuuta. Hei, olen Iina, ja olen kaamosmörkö. Vain joulu pitää minut loppuvuoden iloisena, koska olen tonttu, mutta heti kun vuosi vaihtuu, läsähtää karu totuus kasvoille kuin märkä rätti. Kesään tuntuu olevan iäisyys, elämä on pelkkää harmaata arkea! Huh! Kuka kuulostaa oikeasti näin epätoivoiselta? En ainakaan minä! Aion nimittäin tänä vuonna olla valmis. Mulla on jo aseet ladattuna valmiina vyötäröllä tammikuun ankeutta vastaan! Aion ripotella odotettavia asioita alkuvuodelle ja ravistella synkät ajatukset olkapäiltä vaikka sheikkaamalla!

Tuleeko teille tyhjyys kun joulu on ohi?
Mitkä on teidän keinot selvitä alkuvuoden talvesta? 
 

maanantai 15. joulukuuta 2014

Jouluiset narupallot (teko-ohje)



Mulle on ehtinyt kehkeytyä tänä vuonna joulufiilis kattoon jo tosi aikaisin. Olen tuijotellut joulukalenteria, sytytellyt kynttilöitä, käynyt joulukonserteissa ja rakentanut joulua kotiin. Äsken leivoin torttuja ensimmäisen kerran tälle joululle. Erikoisimmaksi jouluteoksi nousee kuitenkin ihan ehdottomasti, täysin, todellakin nämä kimaltelevat joulupallot. Minä Iina kun en askartele! Loin jopa joskus koulussa käsitöitä kohtaan inhosuhteen sen jälkeen kun tein yhtiä villasukkia vuoden. Siis VUODEN! Kuka tekee villasukkia vuoden?! Käsityöt kuulemma palkitsee kun näkee oman kätensä jäljen. Minun kädenjälki villasukkien suhteen oli ainakin sysiruma, ei palkinnut.

Äitini sattuu kuitenkin olemaan oikea käsitöiden mestaritekijä. Hänen ja yhden blogin (oon metsästänyt sitä blogia nyt monta päivää, enkä löydä. Ilmoittaudu jos huomaat tämän) inspiroimana tartuin tuumasta toimeen, kun äitini hankki välineet. Eli nämäkin olisi jäänyt tekemättä ilman äippää, kyllä äitit on ihan parhaita!





 

Vaikka en koe olevani mikään askartelun vahvin ammattilainen, voin silti jakaa teille nämä yksinkertaiset ohjeet miten narupalloja tehdään. Tärkein ohje kaikista on tekemisestä nauttiminen! Tuo oli oikeasti erittäin mieltäkeventävää ja rentouttavaa, varsinkin kun taustalla soi joululaulut. Entä se lopputulos sitten?


 
Nyt ei ole samanlainen olo kuin niiden villasukkien jälkeen! Olen palleroihin erittäin tyytyväinen, ja voin jopa julistaa että inho käsitöitä kohtaan on rikottu! Mitä tekisin seuraavaksi...

Mitä tykkäätte? Joko alkoi askartelukädet syyhyämään?
 

torstai 11. joulukuuta 2014

Meidän jouluaaton perinteet!




Ollaan tosiaan saatu laitettua joulukoristeet kotiin ja päästy nauttimaan joulun tunnelmasta. Meillä on tänä vuonna tarkoitus viettää jouluaatto Tampereella Tuomaksen suvun seurassa, ja halusinkin tulla kertomaan teille meidän jouluaaton perinteistä. Joka jouluhan on tavalla tai toisella erilainen, mutta tietyt asiat pysyy samana. 

Jouluaattona on kiva herätä ajoissa, koska lastenohjelmat... En oikeasti ikinä katso edes lastenelokuvia tai lastenohjelmia arkena, mutta joulu on ihmeellistä aikaa. Ihan ehdoton mikä pitää nähdä jouluaattona on Lumiukko. Muita joulumielen kohottajia on Joulupukki ja noitarumpu ja ihan perinteinen Joulupukin kuumalinja ja kaikki sen ohjelmat. 

Jouluaatto alkaa riisipuurolla höystettynä kanelilla ja sokerilla, vaikka joka joulu kaneli pisteleekin kielen päällä. Oon kai sille jotenkin allerginen, mutta koska syön riisipuuroa kerran vuodessa niin en anna sen haitata. Riisipuurossa pitää olla tietenkin manteli piilossa, mutta en ole koskaan tainnut saada sitä, koska en syö mitään älyttömän suurta annosta. Kyllähän se mantelin saanti on ihan ehdottomasti todennäköisempää jos kauhoo koko kattilallisen masuunsa!

Meidän Rovaniemen perinteisiin kuuluu joulukirkossa käynti aamupäivällä. Tampereella ainakin viimeksi kävimme myöhään illalla kuuntelemassa joululauluja. Kirkossa käynti kuitenkin kuuluu jouluaattomme perinteisiin. Lapsena se välillä ärsytti, mutta vanhempana siihen on jo niin tottunut, että ilman sitä jotain puuttuisi. 

Usein jouluaattona on myös kiva käydä pienesti ulkoilemassa ennen saunaan menoa. Tänä jouluna ajattelin tehdä ainakin koirien kanssa lenkin ennen saunaa. Toivottavasti saan myös lenkkiseuraa etten eksy.

Perinteiseen joulusaunaan kuuluu kynttilänvalo ja rauhoittuminen. Tänä jouluna voi olla, että joudumme pulahtamaan avantoon! Iiik! Siis jos Tampereella ehtii järvet jäätyä.

Saunan jälkeen on melko pian ruokailu. Voisin puhua joulupöytämme perinteisistä herkuista kokonaisen postauksen verran, mutta päädyn sanomaan vain, että joulupöydän antimet on niin hyvää ettei sanotuksi saa. Joutuukohan Tuomas tänäkin vuonna makaamaan lattialla, koska istuminen ei onnistu liian täyden vatsan takia...Sekin on kyllä jokavuotinen perinne. 

Santsaaminen! Heti kun vatsa antaa vähän myöten, syödään lisää! Syödään niin ähkyyn, että lihotaan viisi kiloa. 

KARKKIPUSSI! Meidän joulun perinteinen irtokarkkipussi maksaa vähintään 20€. Oikeasti!

Kaikki ihanat jouluelokuvat! Lemppareita on Holiday ja Rakkautta vain. Siis ne mitkä tulee ensimmäisenä mieleen. Mitä muita niitä onkaan?

Tämän vuoden jouluun kuuluu myös lasten ilon näkeminen. Se ei ole kuulunut perinteisiin, koska viimeksi näin lasten ilon kun olin itse lapsi. Sitä kuitenkin odotan ehkäpä eniten tänä vuonna.

Lahjat. Pienissä määrin, mutta kyllähän ne jouluun kuuluu.

Myöhäisillan korttipelit kuuluu luultavasti tämän vuoden jouluaattoon. Isolla porukalla pelaaminen on niin mukavaa!

Yhdessäolo ja rauhoittuminen! Tästä tuskin tarvitsee kertoa enempää.


Löytyykö teiltä samoja jouluaaton perinteitä?

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukalenterin saaliit tähän mennessä!


Olen saanut teiltä jo muutamaan otteeseen kyselyä, että no mitä sieltä iki-ihanasta Kicksin joulukalenterista on paljastunut tähän mennessä. Kollaasissa siis tähänastiset aarteet lukuunottamatta kuivashampoota, mistä sain hengenahdistuskohtauksen (syystä tai toisesta) ja luovutin sen parempaan kotiin. Tässä asunnossa ei ollut tilaa meille kahdelle!

Koin aamulla järkytyksen kun menin aukaisemaan tämän päivän luukkua, ja se oli tyhjä?! Kaverilta tiedustelujen jälkeen selvisi, että olin saanut jo nuo ponkkarit aikaisemmasta luukusta, mitkä olisi pitänyt saada tänään. Yksi päivä kieltämättä auoin ehkä vähän liian innokkaasti kalenteria, joten en ihmettele että ponkkarit oli päättänyt tipahtaa omasta luukustaan alempaan. 

Se mitä tuotteisiin tulee, en ole kaikkia ehtinyt vielä edes kokeilla. Ehdottomaksi suosikiksi on kuitenkin noussut punertava huulikiilto. Se on niin mahtavan värinen, että minun täytyy käydä metsästämässä sitä Kicksistä heti kun tuo loppuu. Kiilto on sävyltään sellainen, minkä oletan sopivan melko hyvin moneen ihonsävyyn. Jos tuntuu että vierastatte kirkuvan punaista huulipunaa, mutta näin joulun alla olisi kiva saada vähän punaa huuliin niin suosittelen tuota. Se sopii niin arki- kuin juhlakäyttöön!

Päiväni on mennyt kipeillessä kotona (lue: nukkuen), mutta huomenna olkoon päiväni pirteämpi! Aion myös saada joulukalenterista jotain kivaa!

Mitä pidätte tähänastisesta joulukalenterisaaliista? Olisiko näille löytynyt käyttöä myös teillä?

 

tiistai 9. joulukuuta 2014

Villapaitoihin hurahtanut, lättäkenkäinen aikuinen tässä terve!



Tämä kyseinen kombo kuvastaa minun viimeaikaista ihastusta neuleisiin ja koruihin. Tajusin miten paljon pelkällä korulla saa minun mielipiteen mukaan melko persoonattomasta paidasta monta kertaa mielenkiintoisemman. Uskallan väittää etten olisi koskaan iskenyt silmiäni kyseiseen neuleeseen, ellei sitä olisi Cubuksella mallattu tuon korun kanssa. Koru laskeutuu juuri oikeaan kohtaan neulosten mukaisesti, ja olen hullaantunut koko paitaan! Se on ihana kaikessa rentoudessaan!

Olen kuuluttanut koko bloginpitämisajan, etten ole mikään muotibloggaaja. Mainitsinkin joskus aikaisemmassa postauksessa, että haluan kuitenkin alkaa tuomaan esille omaa rakkautta kaikkeen kauniiseen myös pukeutumisen kautta. Vaikka en koe olevani mikään muotibloggaaja, olen kuitenkin aina ollut tosi tarkka mitä päälleni puen. Minun päälläni ei kuitenkaan toimi kaikki ne upeat, erikoisetkin luomukset mitä monet mallityypit voivat käyttää, enkä edes tykkäisi pukeutua niin. Nuorempana tosin olin välillä melko rohkeakin pukeutuja, mutta se liittyi vahvasti tanssiharrastukseen. Kuljin päivittäin korkokengillä enkä pelännyt paljasta pintaa. Vuosi vuodelta minusta on kuitenkin tullut mukavuudenhaluinen pukeutuja, joka rakastaa erityisesti pitää kotona villasukkia jalassa eikä valitse koskaan housuja mitkä ei veny suuntaan tai toiseen. Lompsin nykyään melkein poikkeuksetta aina matalilla kengillä, osittain myös siksi etten ole löytänyt mukavia korkokenkiä enää vuosiin. Suunnitelmissa kuitenkin siintää, että saisin ripauksen takaisin sitä rohkeutta mitä minulla oli muutama vuosi takaperin etenkin pukeutumisen saralla. Rohkeus mitataan kuitenkin usein aina kesän kynnyksellä kun vaatteet vähenee päältä. Saa nähdä laittaisinko jo ensi kesänä shortsit jalkaan. Shortseja en ole käyttänyt vuosiin, enkä omista yhtiäkään. Aika näyttää!

Tänään ohjelmassa on ystävien tapaamista ja Antti Tuiskun joulukonsertti! Wihii! Olin nuorena ihan hullu fani, mutta onneksi nyt ei ole sellaista tunnetta että tekisi mieli kiljua ja seota. Minusta on tullut shortsiton, villasukkainen ja lättäkenkäinen aikuinen. 


TOUHUKASTA TIISTAITA IHANAT!
 

Ikea ja joulumieli

jakku/Vila, kaulakoru/BicBoc, kello/tuliainen

korvakorut/Glitter



Ette tiedäkkään mitä ilonpilkkeitä saan siitä tunteesta, kun koen että vihdoinkin voin oikeasti taas blogata kunnolla! Ensin oli ongelmat tietokoneessa, se korjattiin kunnes taas korjattiin uudelleen. Sitten sain uuden kameran, mutta kuvien koneellesiirron kanssa oli ongelmia. Onneksi nekin on nyt hoidossa! Kiitos nuorten herrasmiesten, jotka auttaa aina neitiä hädässä! Olen saanut tartutettua myös jonkunlaista innostusta Tuomakseen, joten uskon että mulle on kehittymässä kovaa vauhtia ihan hyvä hovikuvaaja!

Käytiin itsenäisyyspäivänä Haaparannalla ja Torniossa. Pääkohde oli "yllättäen" Ikea. Mukaan tarttui yöpöytä ja kaikkea mukavaa kärryntäytettä ihan kohtuullisesti siinä samalla. Perus Ikeareissu siis! Eihän sieltä voi lähteä ilman sitä ja tätä ja tuota, kun tämäkin on niin hieno ja hyvä ja halpa. Yllättäen ei kuitenkaan kouraan tarttunut oikeasti mitään järkyttävän turhaa tai tyhjänpäiväistä, vaan osasin jopa jättää hyllyyn jotain ensi kertaakin varten. Kärryn kaikki ostokset ei ole meidän, vaan mukana myös ystäväpariskunnan saalista. Älkää siis hämääntykö. Esimerkiksi kumpikaan vaaleanpunaisista lyhdyistä ei ole minun, vaikka mieluusti olisin tuollaisen kotiuttanut. En kuitenkaan keksinyt mitään paikkaa sille, joten fiksuna tyttönä hankin äidille tuon yllätyksen, jotta voin joskus lainata sitä tilaisuuden tullen!

Ollaan saatu vihdoin laitettua joulua kotiin. Mulla on ihan erityisen lämmin joulumieli johtuen kolmista pikkujouluista (yhdet jäljellä), Johanna Kurkelan jouluisesti kirkkokonsertista ja jo valmiiksi huomisesta Antti Tuiskun kirkkokonsertista. Huomaan selkeästi, että mulla on tänä vuonna ollut enemmän aikaa tunnelmoida joulua. Ehdotin eilen jopa äitille joulukoristeaskartelua! Se on outoa se, minen nimittäin helposti askartele!

Joko teillä on kunnollinen joulufiilis?

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Bar & Lounge Sfäär


Nyt tulee niin epäepäepäiinamaista tekstiä, mutta ei suinkaan enää ulkona minun mukavuusalueelta, vaan koen jopa olevani kyseisessä paikassa omalla mukavuusalueellani. Jotkut teistä varmaan muistaa TÄMÄN TEKSTIN. Kartan usein viimeiseen saakka baareja, koska mulla on siellä yleensä sellainen eksynyt lammas -olo. Koska en juo, olen kokenut välillä jopa hieman ahdistaviksi pimeät luolat missä valot räiskyy ja savulta ei näe eteenpäin. Nyt voin kuitenkin kertoa, että olen löytänyt oman paikkani Rovaniemen yöelämästä.

Sfäär on siis melko uusi baari/istuskelupaikka Rovaniemellä. Olin kuullut siitä paljon hyvää, mutten kokenut sen koskettavan minua millään tapaa. Tuomas ehdotti kuitenkin viime keskiviikkona Sfääriin menoa, koska hänen ystävänsä Kristo järjesti kyseisessä paikassa jenkkityyliset kotibileet punaisine kuppeineen. Paikalla oli myös Cheekin oma dj, DJ Luoma. Omaksi ja kaikkien muidenkin yllätykseksi päätin kerrankin lähteä mukaan sen sijaan, että jäisin kotiin sohvalle röhnöttämään. Suurin yllätys oli itselle kuitenkin se että viihdyin hurjan hyvin ja mulla oli pitkästä aikaa sellainen nuori olo, olin siellä minne sovin hyvin joukkoon ja mulla oli hauskaa. Onhan kotonakin mukavaa, mutta tuolla oli nimenomaan hauskaa! Tapasin ihan huippumukavia uusia ihmisiä ja nautin olostani. Aloin jopa ihmetellä miksen ole aiemmin osannut olla baareissa. Ei siellä tarvitse juoda jotta olisi hauskaa. 

Yksi merkittävä tekijä siihen että viihdyin oli Sfäärin tunnelma. Siellä oli mietitty ulkoisia seikkoja, ja minä jos joku tykkään kaikesta kauniista. Paikka on oikealla tavalla tehdasmainen, juuri sillä tyylikkäällä tavalla. Alakerrassa on mahdollisuus jutella ihmisten kanssa, siellä on sopivan valoisaa eikä tarvitse huutaa älyttömän lujaa että toinen kuulee sinua. Jos sen sijaan yhtäkkiä alkaa tanssijalka vipattaa, voi vain hyppiä portaat ylös suoraan tanssilattialle. Tässä jos jossain paikassa tuntui kaikki olevan kohdallaan. Eli siis näin virallisesti sanottuna olen tosiaan löytänyt oman paikkani käydä ulkona. Olin niin mielissäni kyseisestä paikasta, että vielä samalla viikolla säntäsin lauantaina katsomaan sinne Kasmiria. Myös perjantaina on tarkoitus mennä pikkujoulujen jatkoille Sfääriin. Jes! Oon siirtynyt vihdoin mummosta takaisin nuoreksi, vaikka mummolta näytänkin noin solakoiden nuorten miesten keskellä! ;)

Onko teistä rovaniemeläisistä lukijoista joku muukin löytänyt tiensä Sfääriin? Mitä tykkäsitte paikasta? :)

maanantai 1. joulukuuta 2014

Kiharat suoristusraudalla



Päätin tulla julkaisemaan vielä muutaman heikompilaatuisen hiustutoriaalin, koska pian kun opin käyttämään kameraa, minkä rakas veljeni lainasi minulle määrittelemättömäksi ajaksi, voi bloginkin puolella päästä nauttimaan parempilaatuisista kuvista. Toivottavasti!

Mulla on ollut hyvin samanlainen postaus joku aika sitten, sen löydät TÄÄLTÄ. Silloin kuitenkin keskityin enemmänkin Victoria`s Secretin kiharoiden kulmakiviin, kun taas tässä haluan keskittyä ihan vain suoristusraudalla kihartamiseen. 

Käytän kiharoiden pohjalla ghd:n kihartamiseen tarkoitettua suihketta. Mulla ei ole itsellä ghd:tä vaan Cloud Nine, mutta eipä sillä ole mitään väliä. Tuote on ihan mahtava kihartamisen alle ja hiukset pysyy pitkään kimmoisana. En käytä tällä hetkellä mitään muuta tuotetta kihartaessa hiuksia. Olen todennut että mitä vähemmän hiuksessa on muotoilutuotteita, sitä paremmin ne jaksaa pysyä kuosissa.

Aloitan kihartamisen erottamalla osioita niin, että kiharran alimmaiset hiukset ensin. Käännän hiukset poispäin kasvoilta, mutta tämä on täysin makuasia. Kun olen saanut valmiiksi koko pään,hiuksia voi halutessaan vähän pöyhiä muhkeammiksi ja erotella kiharoita toisistaan. Kun haluttu lopputulos on saavutettu, kannattaa kampaus kiinnittää hiuskiinteellä.   

Joko teiltä luonnistuu suoristusraudalla kihartaminen?