Tänään tuli täyteen 28. raskausviikko, mikä tarkoitti siis tuoreita masukuvia. Hassua miten sitä ajatteli, että vatsa oli jo toisen kolmanneksen alussa iso, mutta eiiiih! Ei kai tämä vieläkään mikään turbo ole, mutta nyt voin jo todeta, että onhan tuo kasvanut! Ja iso minun vatsaksi, joka normaalisti ei kerää edes hirveästi rasvaa itseensä. Olo alkaa kuitenkin olla sen mukainen, että kohtu on noussut jo melko korkealle. Naisen keho on uskomaton, en voi muuta todeta. Hiljaisempien kausien jälkeen Toukka on pitänyt sellaista metakkaa vatsassa, että aloin jo miettiä millaista remonttia hän siellä tekee. Luin jostain, että vauva voi heittää kuperkeikkoja vatsassa, ja siltä se todellakin välillä tuntuu. Muuten vedetään jotain zumban ja samban välillä, mutta öisin on kivaa hakata sänkyä vatsan läpi. Ei ole enää väliä kummalla kyljellä makaa, kun joka tapauksessa rummutetaan sänkyä vasten. Meidän muotoutuva patja ei ole omiaan tällaisille iskuille, koska ilman muotoutumista se on kivikova. Tällä viikolla vauvalle on kuulemma kehittynyt jo oma temperamentti, mitä hän ilmentää liikkeillä. Saa nähdä millainen touhottaja Toukka meille syntyy!
Viime viikon päivitys oli pelkkää sairaskertomusta. Tänään haluan vain todeta, että olen tammikuun loppuun asti sairaslomalla, minkä jälkeen tilanne katsotaan uudestaan. Fakta on kuitenkin se, että minä en ole näillä näkymin tästä ainakaan pienentymässä ennen kuin vauva syntyy, vaan päinvastoin. Olo on levossa hyvä, mutta ehkä sekin kertoo jotain kun näiden masukuvien otto aiheutti ensimmäistä kertaa kipeän supistuksen. Kuvia otettiin siis noin viisi minuuttia, jonka jälkeen jouduin hengitellä sohvalla kivun pois. Onneksi lisää kipeitä supistuksia ei tullut. Olen kuitenkin tehnyt Toukan kanssa sopimuksen, että hän voi tehdä remonttia vatsani sisällä vaikka kuinka paljon, mutta meidän vuokrasopimus loppuu aikaisintaan maaliskuun lopussa.
Minun jokavuotinen ongelma, olin siunatussa tilassa tai en, on tammikuut. Tammikuu on ehdottomasti kurjin kuukausi koko vuodessa. Joulu on ohi, on kylmää ja pimeää, eikä tietenkään mitään tekemistä. Huh! Huomaatteko kuinka positiivisuus oikein kumpuaa minusta? En vain voi sille mitään, että kaikista hulluimmat itkukohtaukset ja kriisit tyhjästä tulee juuri tammikuussa. Voitte vain kuvitella kuinka tylsistynyt olen, koska olen sairaslomalla. Olen päättänyt antautua koulutehtäville nyt täysin, mutta ei niitäkään tule koko ajan tehtyä. Tänään lähdettiin huviretkelle Tokmannille, koska oli vain pakko päästä jonnekin. Alun perin olimme lähdössä uimaan, mutta koska se tuskin olisi nyt järkevää kun pienetkin asiat aiheuttaa supistelua, niin jätimme väliin. Mutta oikeasti, Tokmanni. Sieltäkin onnistuin ostamaan vääriä dominokeksejä, joiden takia itkin sitten kotona. En tiedä vieläkään kumman piikkiin pistän sen itkukohtauksen, raskauden vai tammikuun. Enkä edes ymmärrä miksi suklaakeksejä tehdään suklaatäytteellä. Sama kuin söisi suklaajäätelöä suklaakastikkeella, yöks!
Jos nyt kuitenkin jotain kivaa tähän loppuun voisi mainita, niin olen alkanut ihan kunnolla nyt miettiä mitä kaikkea me tarvitaan. Tajusin, että eihän meillä ole vielä yhtään mitään, paitsi vaatteita. Nyt olen selannut nettikauppoja läpi ja metsästänyt täydellistä tuttia. Naurakaa pois, tämä on sitä parasta ajanvietettä tällä hetkellä! Pitää olla just eikä melkein, tutinkin. Tämäkin kertoo siitä, kuinka paljon mulla on ylimääräistä aikaa. Sitä en vain ymmärrä, että miksi kaikki on vain joko pinkkejä tai sinisiä? Minusta alkaa pikkuhiljaa kuoriutua sukupuolineutraaliuden kannattaja! Varsinkin isommissa hankinnoissa ajattelen, että menee sitten joskus hamassa tulevaisuudessa mahdolliselle seuraavalle, olkoon sitten samaa tai eri sukupuolta kuin ensimmäinen. Toki tuttia ei kenenkään tarvitse käytettynä pitää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti